torstai 30. maaliskuuta 2017

Minä nelikuisena

Tervetuloa taas lukemaan kuulumisiani!
Hups, onpas taas aikaa vierähtänyt. Neuvolastakin on jo pari viikkoa aikaa ja ensi viikolla onkin jo 5 kuukautisneuvola!

Mutta tässä mun viimeisimmät statsit:
Paino: 6855g (edelliseen muutosta n. 1200g)
Pituus: 62,5cm (3,5cm)
Päänympärys: 42 cm (n. 2,5 cm)

Viimeksi oli siis lääkärineuvola ja tarkastuksessa oli kaikki hyvin. Lääkärin mielestä olen 10+ tyttö. Lääkäri tutki lonkat, ihon, silmät, korvat, imusolmukkeet - mitäköhän muuta? Kaikki oli kuulemma hyvin.

Tällä viikolla opin kääntymään myös vatsalta selälleni. Ja osaan kääntyä lelujen perässä napani ympäri. Kyllä mä kohta liikun kovaa vauhtia!

Isin jutuille on kiva nauraa. Välillä riittää, että isi avaa suunsa niin mä jo räkätän sille. Isin jutut saa kyllä ehdottomasti paremmat naurut aikaan kun äitin.

Äiti on viime viikkoina käynyt muutamasti yksin uimassa ja mä olen ollut isin kanssa kaksin kotona. Isin kanssa pelleiltiin peilin edessä ja nyt peili on täynnä kädenjälkiäni. Nykyään myös tartun aina, kun joku vie mut lähelle, peilin viereisen oven kahvaan ja yritän avata ovea. Tänkin isi opetti mulle.

Öisin heräilen vieläkin aika usein. Nyt äiti päätti kokeilla ottaa yövalon pois, jos nukkuisin täysin pimeässä paremmin. Viime yönä nukuin jo vähän pidempiä pätkiä, mutta valvoin sitten puoli viidestä puoli seitsemään, jolloin nukahdin uudestaan äitin tissille ja nukuttiin sitten kasiin asti. Päiväunia nukun 2-3 kertaa ja kerralla 45min-2h, riippuen kaikesta. :D Pirteänä ja täydellä vatsalla olen todella hyväntuulinen ja juttelen kovasti. Kiljuminen ja "kurlaaminen" on lempiääniäni.

Leikkimässä.

Hyvien päiväunien jälkeen pitää venytellä.

Olen vuorikiipeilijä. Säkkituoli kahisee kivasti.

silmäni <3

Peiliselfie suihkun jälkeen. ;)

Äiti yrittää välillä lukea kirjaa kanssani, mtta mä haluaisin vaan syödä sen kirjan.

Yks aamu, iskä antoi mulle ilmankostuttimen putken. Leikin koalaa.

Ihana räntäsade. Katselin sitä 20 minuuttia.


Mä lähden kohta täältä sitteristäkin pois. Ja äiti laittoi jo saparon otsalle.

Tässä harjoittelen pianonsoittoa.

Äitin palapeli ja mun palapeli.

Äiti jätti mut nukkumaan päiväunia pää norsun viereen ja vatsalleen.
Näin olin, kun äiti haki mut pois.



perjantai 10. maaliskuuta 2017

Kotona taas

Ollaan palattu koti-Suomeen. Täällä on märkää ja harmaata, mutta ei haittaa. Tässä vielä viimeiset kuulumiset Espanjasta ja kuvia kotoa.
Osaan jo aika hyvin istua.
Toki tuettuna eikä äiti ja isi kovin pitkään anna mun istua, ettei selkä kärsi.


Olen löytänyt varpaani. Vielä en kyllä niitä suuhuni pistä, hyi. ;D

Tästä alkoi kotimatka. N. 45 minuuttia autossa kentälle.
En nukkunut yhtään, vaikka olisi ollut ihan hyvä päiväuniaika.

Kentällä sitten uni voitti. Miedän lento oli myöhässä, niin kentällä oli aikaa nukkua.

Isi kierrätti minua muutamien mummojen luona.

Koneessa istuttiin 80 minuuttia ennen nousua. Ranskassa kuulemma lakkoilivat. Mutta mä olin niin reipas matkaaja, että lähellä istuvat matkan jälkeen oikein päivittelivät kuinka helppo lapsi ja hyvä matkustaja olen.

Nukuin matkan aikana puolitoista tuntia (lento kesti reilun  4h).
Mutta toinen silmä rakosallaan, tietenkin, että pysyn kärryillä mitä tapahtuu.

Koneen piti lähteä 14.30, mutta lähtikin 18.20. Eli kotona oltiin vasta lähempänä yhtä yöllä, kun piti olla ysiltä. Äiti ja isi joutui ottamaan kentältä taksin, koska vika järkevä juna meni jo ennen ku saatiin laukut. Mutta vaikka matkanteko venyikin, olin hyväntuulinen ja viihdytin muita matkustajia nauruilla ja kiljaisuilla. Saatoinpa saada aikaan vauvakuumetta takana istuvalle nuorelle parille. Kotiutuminenkin meni hyvin ja rytmiin päästiin melkein heti. Unetkin on maistunut täällä paremmin kuin Espanassa. Lieko ne kuuluisat hulinat helpottamassa vai muutenko vain nukuttaa.

Olen tainut periä isin pystytukan. Harva se päivä ne sojottaa jostain kohti taivasta


Leikkimaton kaari on mielenkiintoinen. Olen kokeillut, miltä nuo kirjaimet maistuu

Tää hammaharjamainen purulelu oli kiva. Äiti kaivoi sen tänään kaapista.
Sitä on hyvä jyystää.

Ensi kuussa menen vauvauintiin. Tässä sovitettiin uimapukua.
Äiti teki (taas kerran) hyvän löydön kirpparilta ja maksoi tästä kindermunan ;p
Äitiä vähän jännittää vauvauintiin meno, kun viimeiset kolme kertaa olen suihkussa ja kylvyssä kitissyt. Pienenpänä selvästi nautin suihkusta ja kylvystä, mutta nyt jostain syystä en enää pidä siitä. Toivottavasti vauvauinnissa on silti mukavaa.

Ensi viikolla on sitten neljäkuisen neuvolalääkäri. Siitä lisää sitten.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Melkein nelikuinen

Pian täytän 4 kuukautta! Nelikuisen hulinat ovat saapuneet. Yöt nukun pahimmillaan tunnin pätkissä keskiyöstä alkaen. Sitäkin ennen herään yleensä pari kertaa. Ja kuudelta viimeistään ylös. Jos äiti yrittää sen jälkeen mua vielä nukuttaa, niin ehkä 10 minuuttia nukun ja sitten herään taas. Päiväunia nukun kyllä sitten parit 30 minuutin unet ja yhdet reilu 2 tuntiset.

Nyt olen oppinut kääntymään sekä oikealle että vasemmalle päin, mutta vasemman kautta on vielä helpompaa. Mutta voi että, kun mua harmittaa kun en pääse eteenpäin. Sit jos äiti tai isi kääntää mut takas selälleen, ni harmittaa vielä kovemmin.

Tykkään nähdä maisemia. En halua istua sylissä tai maata lattialla pitkiä aikoja vaan komennan äitin, isin tai E-mummin kantamaan mua ympäriinsä.

Tein isin kanssa töitä yhtenä aamuna.

Näin hienosti kannattelen päätäni ja ihan itse käännyin.

Näissä lainavaunuissa saa pohjaa nostettua yläpäästä korkeammalle.
Se on hyvä juttu, niin näen täältä paremmin maisemia.

Hurmaan ohikulkijoita aurinkolaseissani. Etenkin kun vilkuttelen (isi vilkuttaa kädelläni) heille. Yksi mummeli jopa otti minut syliini ja sanoi vievänsä kotiinsa.

Joku päivä oli kylmä nukkua, mutta useimmiten nukun ihan ilman hanskoja ja hattua.

Sormet on jees! Etenkin peukalo.
Sitä olen alkanut oikein imemään ja äiti ja isi ottaa sen aina pois mun suusta ja antaa lelun.

Tässä malliesimerkki siitä, kuinka hämään syöväni lelua, mutta oikeasti imenkin peukaloa.
Jogurttipurkki on muuten kiva lelu!

Meri on ihan ok, sittenkin. Kävin jopa uittamassa siellä varpaani. Vesi oli kylmää.

Käytiin kerran rannalla. En vaan tykkää olla paikallaan, niin oltiin vajaa tunti.
Tässä luen isin kanssa kirjaa. (p.s. isi kävi meressä)

Äiti ois halunnut istua parvekkeella auringossa ja isi tehä hommia, niin ne keksi laittaa mulle varjon.
Mut enhän mä siinäkään viihdy ku en näe maisemia.

Isi kehitti mulle telineen mehupullolle niin se ei tipu jatkuvasti mun käsistä.

Nukkuessani huuleni tekevät sydämen <3. Joskus myös näen unta tissistä ja imen unissani ilmaa.
Viikko vielä täällä ja sit palataan takaisin kotiin. Äiti on miettinyt että miten viihdyn omissa vaunuissani, kun ei selkänojaa saa nostettua ylös, enkä siis näe ympärilleni. No katsotaan sitä sitten viikon päästä.