tiistai 12. joulukuuta 2017

Yhä ylös yrittää...

Lattiantasossa on ihan tylsää. Ylös pitää päästä. Ja autan mielelläni äitiä laittamaan ruokaa. Se maistuu niin hyvälle, kun itse on saanut laittaa sitä. Ja potta on jo ihan vauvojen juttu. Mä haluan päästä pöntölle. Tässä kuvia.

Äiti ei antanut puhelintaan mulle. PYÄÄÄ!

Harvase päivä pyydän päästä tuolille lukemaan tai tutkimaan mitä pöydällä on.
Kerran onnistuin nappaamaan pastillipurkin ja sieltä pastillin, kun isin silmä vältti.

Sekoitetaanko sitä tällä vai tällä?

Äiti teki puolukkakiisseliä. Eikä siinä ollut kuulemma yhtään sokeria!
 Enkä edes irvistellyt. Se oli hyvää!

Astianpesukoneen tyhjentäminen on kans kivaa. Ja voi kuinka olin ylpeä itsestäni,
kun osasin laittaa tuon aterintelineen takaisin koneeseen. Ansaitsin itseltäni aplodit.

Leikkipuistossa on kiva keinuhevonen.

Sain maistella myös joulutorttua. Hillon tilalla on kuivatu luumu.

Ja käytiin tonttupolulla maistelemassa riisipuuroa.

Kylpeminen on niin kiva, etten tule täältä ikinä pois! 
Mun hiukset on jo niin pitkät, että niihin saa saparot.


Äiti yritti lukea mainoksia. En antanut.

Tää perunoiden kattilaan laitto on kivaa, kun välillä voi maistella raakaa perunaa.

Äiti teki lumiukon ja halusi ottaa meistä yhteiskuvan. Ja pyh!

Tää on hyvä paikka seisoa.

Vähän yritin myös maalailla,
mut en ymmärrä miks äiti ei antanut juoda sitä pensselin huuhteluvettä.

Käytiin itsenäisyyspäiväntienoilla mummilassa.

Katottiin Suomi 100 ilotulitusta. Mummin sylissä jännitti...


... mut vaarin sylissä oli hyvä katsella. Etenkin kuulosuojaimet päässä.

Mummilassa oli just sopiva jumppapallo mulle.

Ja tässä on hyvä istua ja tiputella tavaroita siitä ylätasolla olevasta aukosta.
Osaan myös kiivetä ylös asti!

En mene enää potalle, kun tähän olen päässyt.

Löysin isin kuulokkeet. Nää on päheet.

Maailma näyttää erilaiselta näin.

Vauhtia ja touhua siis riittää. Äiti ja isi ei kauaa saa istua, kun haluan heidät aina touhuhini mukaan. Enkä haluaisi kävellä itse. Vedän äitin kädestä seisomaan ja yritän päästä syliin, että äiti kantaisi mut minne milloinkin. Mut äiti-ryökäle ei suostu aina siihen. Ja sekös mua harmittaa.

Mut äiti kuulemma tykkää siitä, että nukun nykyään yli seiskaan! Parina aamuna jopa kasiin ja sen lisäksi vielä makoilen äitin ja isin kainalossa hyvän tovin. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti