Yhä ylös yrittää...

Lattiantasossa on ihan tylsää. Ylös pitää päästä. Ja autan mielelläni äitiä laittamaan ruokaa. Se maistuu niin hyvälle, kun itse on saanut laittaa sitä. Ja potta on jo ihan vauvojen juttu. Mä haluan päästä pöntölle. Tässä kuvia.

Äiti ei antanut puhelintaan mulle. PYÄÄÄ!

Harvase päivä pyydän päästä tuolille lukemaan tai tutkimaan mitä pöydällä on.
Kerran onnistuin nappaamaan pastillipurkin ja sieltä pastillin, kun isin silmä vältti.

Sekoitetaanko sitä tällä vai tällä?

Äiti teki puolukkakiisseliä. Eikä siinä ollut kuulemma yhtään sokeria!
 Enkä edes irvistellyt. Se oli hyvää!

Astianpesukoneen tyhjentäminen on kans kivaa. Ja voi kuinka olin ylpeä itsestäni,
kun osasin laittaa tuon aterintelineen takaisin koneeseen. Ansaitsin itseltäni aplodit.

Leikkipuistossa on kiva keinuhevonen.

Sain maistella myös joulutorttua. Hillon tilalla on kuivatu luumu.

Ja käytiin tonttupolulla maistelemassa riisipuuroa.

Kylpeminen on niin kiva, etten tule täältä ikinä pois! 

Mun hiukset on jo niin pitkät, että niihin saa saparot.

Äiti yritti lukea mainoksia. En antanut.

Tää perunoiden kattilaan laitto on kivaa, kun välillä voi maistella raakaa perunaa.

Äiti teki lumiukon ja halusi ottaa meistä yhteiskuvan. Ja pyh!

Tää on hyvä paikka seisoa.

Vähän yritin myös maalailla,
mut en ymmärrä miks äiti ei antanut juoda sitä pensselin huuhteluvettä.

Käytiin itsenäisyyspäiväntienoilla mummilassa.

Katottiin Suomi 100 ilotulitusta. Mummin sylissä jännitti...

... mut vaarin sylissä oli hyvä katsella. Etenkin kuulosuojaimet päässä.

Mummilassa oli just sopiva jumppapallo mulle.

Ja tässä on hyvä istua ja tiputella tavaroita siitä ylätasolla olevasta aukosta.
Osaan myös kiivetä ylös asti!

En mene enää potalle, kun tähän olen päässyt.

Löysin isin kuulokkeet. Nää on päheet.

Maailma näyttää erilaiselta näin.

Vauhtia ja touhua siis riittää. Äiti ja isi ei kauaa saa istua, kun haluan heidät aina touhuhini mukaan. Enkä haluaisi kävellä itse. Vedän äitin kädestä seisomaan ja yritän päästä syliin, että äiti kantaisi mut minne milloinkin. Mut äiti-ryökäle ei suostu aina siihen. Ja sekös mua harmittaa.

Mut äiti kuulemma tykkää siitä, että nukun nykyään yli seiskaan! Parina aamuna jopa kasiin ja sen lisäksi vielä makoilen äitin ja isin kainalossa hyvän tovin. :)

1-vuotisneuvola

Neuvolakäynnistä on aikaa jo viikko, mutta tässä mittani:

Pituus 71,5 cm
Paino 9500g
ja päänympärys 46,8cm

Olen siis saanut vuodessa pituutta 20,5cm, painoa noin 6 kiloa ja päänympäryskin on kasvanut n. 12 senttiä.

Neuvolatäti tarkasti, että osaan pinsettiotteen (kavereilta se on kyllä testattu jo 8-kuisena, mutta osasinpahan sen nyt ainakin hyvin!) ja kilisytteli kelloa korvien takana. Kuulin kilinän, vaikka neuvolatäti tuli vähän liian lähelle ja tuijotin aluksi jännittyneenä suoraan eteenpäin (äitiin). Sitten sain kolme piikkiä. Se oli kamalaa. Mutta onneksi niistä ei tullut mitään oireita.

Tällaisia asioita olen tehnyt yksi vuotiaana!

Lähdin äitin kanssa viemään roskia.
Äiti kyl toi mut kolmen metrin jälkeen takaisin sisälle, kun olisin halunnut syliin roskien kanssa.

Pelaan korttia

Meillä ei pestä rahaa. Me pestään kortit.

Löysin kattilakaapin. Kattilan kantta on kiva kolisuttaa.

Löysin tällaisen ison kynälaatikon huoneeni lipastonlaatikosta.
Kannoin sen itse pöydänääreen. 

Kävin äitin ja isin kanssa Lasten Etnosoi-tapahtumassa.
 Tässä ekassa konsertissa oli afrikkalaista musiikkia.

Tässä toisessa konsertissa soitettiin lastenlauluja mm. banjolla, kontrabassolla ja viululla.
Innostuin taputtamaan musiikin tahdissa.

Löysin tulitikut. Äiti siirsi ne korkeammalle. :(
 Huomatkaa alakorissa oleva lakana. Olen sen sinne joskus itse laittanut.

Jätin äitin pihalle ja laitoin portin kiinni.
Hmm.. pitäisiköhän äitin ja isin käsitellä tuo vihreä tuosta aidasta pois?

Oon yksivuotias, oppimaan innokas

Vuosi sitten tähän aikaan vietin ensihetkiäni äidin rinnalla ja isin kanssa nenätyksin.

Ja nyt olen jo iso tyttö!

Äiti teki mulle riikinkukkokakun. :)

Mummit ja vaari sekä enot perheineen kävi juhlistamassa ensimäistä syntymäpäivääni. Sain lahjaksi  muun muassa nuken, repun, lumiukon ja satukirjan sekä muistipelin. Kiitos lahjoista vielä kerran. :)


Minä vuoden iässä:

Osaan
-kävellä ilman tukea
-ilmaista tahtoni päästä syliin nostamalla käsiä tai nojaamalla jalkoihin
-sanoa miau, tyttö ja äiti ja daddy sekä "haukkua" kuin koira
-syödä itse lusikalla
-kääntää kävelykärryä
- vilkuttaa
- täyttää ja tyhjentää pyykinpesukoneen

Tykkään
-lukea kirjoja
-äitistä ja isistä
-bataatista, kananmunasta, puurosta, marjoista ja hedelmistä, turkkilaisesta jogurtista
-soittaa pianoa
-lumiukkopehmosta

Haluan
-samaa ruokaa kuin äitin lautasella
-syödä usein ja paljon
-ajella leikkipuiston pihalla pyörillä
-nähdä mitä äiti tekee
-kiivetä astianpesukoneeseen

Yritän
-pukea itse hatun ja vetää  jalkaan haalarin ja housut sekä uimavaipan ja äitin uimapuvun
-soittaa kaukosäätimellä kuin puhelimella


Ensi viikolla onkin sitten yksivuotisneuvola, josta palailen sen jälkeen.

Tässä vielä kuvia kuluneelta kuukaudelta

Yritän usein pukea itselleni ulkovaatteet ylle

Näin istun usein potalla.

Lempiukko!

Menin istumaan laatikkoon.

Junat menee hurjaa vauhtii.

Kyylään naapureita.

Kävin hoplopissa. Olisin halunnut tanssia. Kolme kertaa parkkeerasin pelin päälle.

Pallomeri oli jännittävä, mutta samalla mielenkiintoinen.
Erityisen mielenkiintoista oli katsella kun äiti heitteli palloja koiran suuhun ja koira haukkui.

Kävin mummin luona ja ekaa kertaa junassa pääsin leikkipaikalle leikkimään.

Osallistuin tieteentekoon. Multa otettiin eeg-sähkökäyrää ja soitettiin epäsanoja kuten kutto. Kai ne jotain infoa siitä sai.

Lukuhetki.

Vauvauinnissa oli kivaa, mutta sukeltaminen vähän järkytti.

Kävelyharjoituksia

Nyt olen jo 11 kuukautta. Olen kolmisen viikkoa harjoitellut kävelyä ilman tukea ja se sujuu multa jo melko hyvin. Pari metriä menee jo helposti. Tässä taas kuvia syksystäni.

Iso tyttö vai pieni keinu?

Harjoittelin lääkkeiden jakoa. Musta tulee ehkä hoitaja... tai lääkäri?

Vai traktorikuski?

Opin jo yhdeksänkuisema laittamaan nämä palikat paikoilleen.

Korissa on kiva istua.

Tässä vielä harjoittelen tuen kanssa kävelyä.

Hiukset ovat jo niin pitkät, että niihin saa letin tehtyä.

Äiti otti näppylästä kuvaa, mutta mä poseerasin.

Tykkään halailla nukkeja ja lumiukkoa. 

Olen mustikka... eikun...

Soitin rumpuja isin kapuloilla.

Ja tykkään leikkipuistossa järjestellä leluja ja astioita kaappiin ja pois.

Sain ekan ilmapallon, kun oltiin shoppailemassa.

Kävin antamassa verinäytettä, jota ei sitten otettukaan,
kun hoitaja ei löytänyt käsivarsistani suonia. :D

Osaan kiivetä jo itse istuimeenkin. Mihin mennään?

Isi antoi mun syödä rahkaa suoraan purkista... itse, kuten näkyy.

Pesen nämä varpaanvälitkin tässä samalla.

Rahaa.. €$£
Laitoin varmaankin 10 minuuttia näitä rahoja tähän laatikkoon ja pois.

Tykkään istua lelulaatikossa...

... ja lukea kirjaa (huomatkaa jalka)...

... ja lukea laatikossa.

Kävin äitin kanssa lenkillä.

Vauvanpäivänä leikkipuistossa oli värikylpyä. Maalasin kiisseleillä.

Äiti nosti mut pöydänreunalle istumaan.
Mä näytin äitille ja iskälle, mitä mieltä oon pelistä. Konttasin siis ihan itse tuohon pelin päälle istumaan.

ÄÄÄ.. miks äiti saa syödä suklaata ja mä joudun syömään tätä puuroa?

Mulla on aikas hieno hiuskiekura, eiks nii?

Kuten jo kuvasta näittekin, kävin labrassa. Äiti ja mummi alkoivat miettimään, sitä kuinka paljon juon. He miettivät voisiko mulla olla diabetes. No äiti sitten soitti terveyskesukseen ja saatiin lähete labraan. Labrahoitaja ei kuitenkaan löytänyt kummastakaan kädestäni verisuonta, ei edes vaikka laittoi kuumalla vedellä täytetyn kumihanskan käsivarren päälle hetkeksi. Minä istuin äitin sylissä, rutistin norsua ja annoin hoitajan tutkia käsivarsiani. Mutta koska hoitaja ei löytänyt suonia, ei verikoetta saatu otettua (ja onneksi hän ei edes yrittänyt). Käytiin sitten terveyskeskuksessa antamassa sormenpäästä näyte ja verensokeriarvot oli hyvät. Tykkään siis vain juoda vettä. Enkä edes inahtanut, kun hoitaja pisti sormeani!

Mutta vaikka kuvissa sitä ei näekään, niin osaan tosiaan jo seistä ilman tukea ja kävellä muutaman metrin matkoja. Katson aina kohteen, jota tavoittelen ja sitten kävelen vauhdilla sen luokse. Joskus myös teen mutkan lähempänä olevan tuen luokse. Mun täytyisi opetella laittamaan tänne videoita, niin näkisitte kuinka kävelen! Mut ennen sitä, tulkaa katsomaan meille kotiin!