lauantai 4. marraskuuta 2017

Oon yksivuotias, oppimaan innokas

Vuosi sitten tähän aikaan vietin ensihetkiäni äidin rinnalla ja isin kanssa nenätyksin.





Ja nyt olen jo iso tyttö!



Äiti teki mulle riikinkukkokakun. :)

Mummit ja vaari sekä enot perheineen kävi juhlistamassa ensimäistä syntymäpäivääni. Sain lahjaksi  muun muassa nuken, repun, lumiukon ja satukirjan sekä muistipelin. Kiitos lahjoista vielä kerran. :)


Minä vuoden iässä:

Osaan
-kävellä ilman tukea
-ilmaista tahtoni päästä syliin nostamalla käsiä tai nojaamalla jalkoihin
-sanoa miau, tyttö ja äiti ja daddy sekä "haukkua" kuin koira
-syödä itse lusikalla
-kääntää kävelykärryä
- vilkuttaa
- täyttää ja tyhjentää pyykinpesukoneen

Tykkään
-lukea kirjoja
-äitistä ja isistä
-bataatista, kananmunasta, puurosta, marjoista ja hedelmistä, turkkilaisesta jogurtista
-soittaa pianoa
-lumiukkopehmosta

Haluan
-samaa ruokaa kuin äitin lautasella
-syödä usein ja paljon
-ajella leikkipuiston pihalla pyörillä
-nähdä mitä äiti tekee
-kiivetä astianpesukoneeseen

Yritän
-pukea itse hatun ja vetää  jalkaan haalarin ja housut sekä uimavaipan ja äitin uimapuvun
-soittaa kaukosäätimellä kuin puhelimella


Ensi viikolla onkin sitten yksivuotisneuvola, josta palailen sen jälkeen.

Tässä vielä kuvia kuluneelta kuukaudelta

Yritän usein pukea itselleni ulkovaatteet ylle

Näin istun usein potalla.

Lempiukko!


Menin istumaan laatikkoon.

Junat menee hurjaa vauhtii.

Kyylään naapureita.

Kävin hoplopissa. Olisin halunnut tanssia. Kolme kertaa parkkeerasin pelin päälle.

Pallomeri oli jännittävä, mutta samalla mielenkiintoinen.
Erityisen mielenkiintoista oli katsella kun äiti heitteli palloja koiran suuhun ja koira haukkui.

Kävin mummin luona ja ekaa kertaa junassa pääsin leikkipaikalle leikkimään.

Osallistuin tieteentekoon. Multa otettiin eeg-sähkökäyrää ja soitettiin epäsanoja kuten kutto. Kai ne jotain infoa siitä sai.

Lukuhetki.

Vauvauinnissa oli kivaa, mutta sukeltaminen vähän järkytti.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti