sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Karhunpoika sairastaa

Olen nyt kokenut elämäni ensimmäisen kuumeen. Perjantai-iltana äiti alkoi ihmettelemään, kun vaan makoilin äitin vierellä. Äiti sitten päätti mitata kuumeen ja mittari taisi näyttää jo päälle 38,5 astetta. Yön aikana kuume nousi jopa 40,6 asteeseen asti ja koska kotona oli vain panadolia, joka ei laskenut kuumetta tarpeeksi, lähdimme neljän aikaan taksilla lastenklinikalle näytille. Äiti soitti sinne jo puolenyön aikaan ekan kerran ja silloin sain toisen satsin panadolia ja kylmiä harsoja päälleni, mutta niistä huolimatta kuume vaan nousi ja nousi.

Tästä se alkoi. En koskaan pysy muutamaa sekuntia pidempään paikallani,
 niin äitiä alkoi ihmetyttää tämä makoilu.

Lastenklinikalla multa mitattiin kuumetta (ja se olikin matkan aikana laskenut 38,5 asteeseen), otettiin crp ja joku toinen verikoe. Crp-arvo oli vähän koholla (34), mutta se toinen arvo oli normaali. Lääkäri kuitenkin halusi poissulkea virtsatieinfektion mahdollisuuden ja niin äiti alkoi metsästämään pissaa. Pari tuntia äiti sitä taisikin metsästää välillä purkkia alla pitäen ja välillä istuin potalla. Seitsemän aikaan mua alkoi nukuttaa ja otin vartin tirsat äitin sylissä (äiti piti koko ajan purkkia allani, jos olisin sattunut unissani pissaamaan. Mutta herättyäni, vai äitiköhän mut herätti, pissasin sitten pottaan. Näyte oli puhdas ja päästiin kotiin buranaresepti taskussa. Syytä kuumeelle ei siis löytynyt ja meitä kehoitettiin palaamaan, jos kuume kestää pitkään tai vointi huononee.

Eilisen päivän olin jo oma vauhdikas itseni, mutta iltaa kohden kuume taas nousi. Yöllä kuume pysyi kurissa panadolin ja buranan sekä kylmien kääreiden avulla. Tänään olo on ollut vähän huono ja kaikki on kiukuttanut, mutta kuume laski aamupäivän aikana. Toivottavasti huomenna olen jo terve.

Taksissa matkalla lääkäriin. Onneksi meillä oli vielä kaverin kaukalo lainassa.

Kuumeisena äidin rinnalla nukkumassa

Isin vieressä makoilemassa.

Tänään illalla söin jo ison annoksen puuroa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti