Melkein nelikuinen

Pian täytän 4 kuukautta! Nelikuisen hulinat ovat saapuneet. Yöt nukun pahimmillaan tunnin pätkissä keskiyöstä alkaen. Sitäkin ennen herään yleensä pari kertaa. Ja kuudelta viimeistään ylös. Jos äiti yrittää sen jälkeen mua vielä nukuttaa, niin ehkä 10 minuuttia nukun ja sitten herään taas. Päiväunia nukun kyllä sitten parit 30 minuutin unet ja yhdet reilu 2 tuntiset.

Nyt olen oppinut kääntymään sekä oikealle että vasemmalle päin, mutta vasemman kautta on vielä helpompaa. Mutta voi että, kun mua harmittaa kun en pääse eteenpäin. Sit jos äiti tai isi kääntää mut takas selälleen, ni harmittaa vielä kovemmin.

Tykkään nähdä maisemia. En halua istua sylissä tai maata lattialla pitkiä aikoja vaan komennan äitin, isin tai E-mummin kantamaan mua ympäriinsä.

Tein isin kanssa töitä yhtenä aamuna.

Näin hienosti kannattelen päätäni ja ihan itse käännyin.

Näissä lainavaunuissa saa pohjaa nostettua yläpäästä korkeammalle.
Se on hyvä juttu, niin näen täältä paremmin maisemia.

Hurmaan ohikulkijoita aurinkolaseissani. Etenkin kun vilkuttelen (isi vilkuttaa kädelläni) heille. Yksi mummeli jopa otti minut syliini ja sanoi vievänsä kotiinsa.

Joku päivä oli kylmä nukkua, mutta useimmiten nukun ihan ilman hanskoja ja hattua.

Sormet on jees! Etenkin peukalo.
Sitä olen alkanut oikein imemään ja äiti ja isi ottaa sen aina pois mun suusta ja antaa lelun.

Tässä malliesimerkki siitä, kuinka hämään syöväni lelua, mutta oikeasti imenkin peukaloa.
Jogurttipurkki on muuten kiva lelu!

Meri on ihan ok, sittenkin. Kävin jopa uittamassa siellä varpaani. Vesi oli kylmää.

Käytiin kerran rannalla. En vaan tykkää olla paikallaan, niin oltiin vajaa tunti.
Tässä luen isin kanssa kirjaa. (p.s. isi kävi meressä)

Äiti ois halunnut istua parvekkeella auringossa ja isi tehä hommia, niin ne keksi laittaa mulle varjon.
Mut enhän mä siinäkään viihdy ku en näe maisemia.

Isi kehitti mulle telineen mehupullolle niin se ei tipu jatkuvasti mun käsistä.

Nukkuessani huuleni tekevät sydämen <3. Joskus myös näen unta tissistä ja imen unissani ilmaa.

Viikko vielä täällä ja sit palataan takaisin kotiin. Äiti on miettinyt että miten viihdyn omissa vaunuissani, kun ei selkänojaa saa nostettua ylös, enkä siis näe ympärilleni. No katsotaan sitä sitten viikon päästä.