Kotona taas

Ollaan palattu koti-Suomeen. Täällä on märkää ja harmaata, mutta ei haittaa. Tässä vielä viimeiset kuulumiset Espanjasta ja kuvia kotoa.

Osaan jo aika hyvin istua.
Toki tuettuna eikä äiti ja isi kovin pitkään anna mun istua, ettei selkä kärsi.

Olen löytänyt varpaani. Vielä en kyllä niitä suuhuni pistä, hyi. ;D

Tästä alkoi kotimatka. N. 45 minuuttia autossa kentälle.
En nukkunut yhtään, vaikka olisi ollut ihan hyvä päiväuniaika.

Kentällä sitten uni voitti. Miedän lento oli myöhässä, niin kentällä oli aikaa nukkua.

Isi kierrätti minua muutamien mummojen luona.

Koneessa istuttiin 80 minuuttia ennen nousua. Ranskassa kuulemma lakkoilivat. Mutta mä olin niin reipas matkaaja, että lähellä istuvat matkan jälkeen oikein päivittelivät kuinka helppo lapsi ja hyvä matkustaja olen.

Nukuin matkan aikana puolitoista tuntia (lento kesti reilun  4h).
Mutta toinen silmä rakosallaan, tietenkin, että pysyn kärryillä mitä tapahtuu.

Koneen piti lähteä 14.30, mutta lähtikin 18.20. Eli kotona oltiin vasta lähempänä yhtä yöllä, kun piti olla ysiltä. Äiti ja isi joutui ottamaan kentältä taksin, koska vika järkevä juna meni jo ennen ku saatiin laukut. Mutta vaikka matkanteko venyikin, olin hyväntuulinen ja viihdytin muita matkustajia nauruilla ja kiljaisuilla. Saatoinpa saada aikaan vauvakuumetta takana istuvalle nuorelle parille. Kotiutuminenkin meni hyvin ja rytmiin päästiin melkein heti. Unetkin on maistunut täällä paremmin kuin Espanassa. Lieko ne kuuluisat hulinat helpottamassa vai muutenko vain nukuttaa.

Olen tainut periä isin pystytukan. Harva se päivä ne sojottaa jostain kohti taivasta

Leikkimaton kaari on mielenkiintoinen. Olen kokeillut, miltä nuo kirjaimet maistuu

Tää hammaharjamainen purulelu oli kiva. Äiti kaivoi sen tänään kaapista.
Sitä on hyvä jyystää.

Ensi kuussa menen vauvauintiin. Tässä sovitettiin uimapukua.
Äiti teki (taas kerran) hyvän löydön kirpparilta ja maksoi tästä kindermunan ;p

Äitiä vähän jännittää vauvauintiin meno, kun viimeiset kolme kertaa olen suihkussa ja kylvyssä kitissyt. Pienenpänä selvästi nautin suihkusta ja kylvystä, mutta nyt jostain syystä en enää pidä siitä. Toivottavasti vauvauinnissa on silti mukavaa.

Ensi viikolla on sitten neljäkuisen neuvolalääkäri. Siitä lisää sitten.

Melkein nelikuinen

Pian täytän 4 kuukautta! Nelikuisen hulinat ovat saapuneet. Yöt nukun pahimmillaan tunnin pätkissä keskiyöstä alkaen. Sitäkin ennen herään yleensä pari kertaa. Ja kuudelta viimeistään ylös. Jos äiti yrittää sen jälkeen mua vielä nukuttaa, niin ehkä 10 minuuttia nukun ja sitten herään taas. Päiväunia nukun kyllä sitten parit 30 minuutin unet ja yhdet reilu 2 tuntiset.

Nyt olen oppinut kääntymään sekä oikealle että vasemmalle päin, mutta vasemman kautta on vielä helpompaa. Mutta voi että, kun mua harmittaa kun en pääse eteenpäin. Sit jos äiti tai isi kääntää mut takas selälleen, ni harmittaa vielä kovemmin.

Tykkään nähdä maisemia. En halua istua sylissä tai maata lattialla pitkiä aikoja vaan komennan äitin, isin tai E-mummin kantamaan mua ympäriinsä.

Tein isin kanssa töitä yhtenä aamuna.

Näin hienosti kannattelen päätäni ja ihan itse käännyin.

Näissä lainavaunuissa saa pohjaa nostettua yläpäästä korkeammalle.
Se on hyvä juttu, niin näen täältä paremmin maisemia.

Hurmaan ohikulkijoita aurinkolaseissani. Etenkin kun vilkuttelen (isi vilkuttaa kädelläni) heille. Yksi mummeli jopa otti minut syliini ja sanoi vievänsä kotiinsa.

Joku päivä oli kylmä nukkua, mutta useimmiten nukun ihan ilman hanskoja ja hattua.

Sormet on jees! Etenkin peukalo.
Sitä olen alkanut oikein imemään ja äiti ja isi ottaa sen aina pois mun suusta ja antaa lelun.

Tässä malliesimerkki siitä, kuinka hämään syöväni lelua, mutta oikeasti imenkin peukaloa.
Jogurttipurkki on muuten kiva lelu!

Meri on ihan ok, sittenkin. Kävin jopa uittamassa siellä varpaani. Vesi oli kylmää.

Käytiin kerran rannalla. En vaan tykkää olla paikallaan, niin oltiin vajaa tunti.
Tässä luen isin kanssa kirjaa. (p.s. isi kävi meressä)

Äiti ois halunnut istua parvekkeella auringossa ja isi tehä hommia, niin ne keksi laittaa mulle varjon.
Mut enhän mä siinäkään viihdy ku en näe maisemia.

Isi kehitti mulle telineen mehupullolle niin se ei tipu jatkuvasti mun käsistä.

Nukkuessani huuleni tekevät sydämen <3. Joskus myös näen unta tissistä ja imen unissani ilmaa.

Viikko vielä täällä ja sit palataan takaisin kotiin. Äiti on miettinyt että miten viihdyn omissa vaunuissani, kun ei selkänojaa saa nostettua ylös, enkä siis näe ympärilleni. No katsotaan sitä sitten viikon päästä.

Uusia juttuja

Täällä Espanjassa ollaan oltu nyt noin puolitoista viikkoa. Viimeksi kerroin, että olin melkein kääntynyt ympäri ja uhkasin, että täällä sen vielä opin. Ja niin opinkin. 3 kk ja 9 päivää oli mulla ikää, kun ekan kerran ilman apua pääsin selältä vatsalleni ja sen jälkeen olen kääntynyt jo monen monta kertaa uudelleen. Jos joku laskee minut selälleen eikä yläpuolellani ole leluja roikkumassa käännyn vatsalleni. Ensimäisten kertojen jälkeen tuli hyvin pian itku, kun en päässytkään siitä enää muualle ja käsikin jäi ikävästi alle, mutta nyt yritän päästä jo eteenpäinkin. Pylly nousee ja jalat tekee työtä. Harmi vaan, että pää ottaa lattiasta vastaan. ;(

Käytiin ravintolassa. Mä luin menua.

Äiti puki mulle lahjaksi saadut mekon ja kengät.

Nukahdin tissille. Äiti pakeni alta. Vain paita jäi äidistä jälkeen.
Päiväunet on täällä olleet kyllä vähän kadoksissa ja olen nukkunut vain noin puolen tunnin pätkiä. Tänään kuitenkin nukuin parvekkeella puolitoista tuntia. Sisällä on ollut liian hiljaista nukkua.

Yökkarissä on kivoja kuvia. Tässä asennossa katselen ja tunnustelen jalkojani,
mutta selälläni ollessa en vielä varpaitani ole löytänyt.

Aurinkolasien kanssa alan olemaan jo sujut. Pienempi paha ne kuin kirkas aurinko.

Tänään käytiin äitin kanssa kävelyllä. Maisemia on kiva katsella ja reppua nuoleskella. Mutta meri on ihan tylsä. Eihän siinä oo mitään katseltavaa. Tai jos aurinko paistaa silmiin. Jostain syystä käännän muuten pääni lähes aina oikelle ollessani kantorepussa.

Here we are!

Täällä me nyt ollaan. Torreviejassa. Kelit on olleet tuulisia ja päivälämpötilat 15-20 välillä. Auringossa on lämmintä, varjossa ja tuulessa viileää.

Lentokentällä pohdin syntyjä syviä ja söin sormia.

Lento kesti reilut 4 tuntia. Nukuin matkalla parit noin puolen tunnin unet, mutta muun ajan hurmasin vessaan menijöitä (meidän paikat oli takarivissä, juuri ennen vessoja). Isä kehui minua reippaaksi matkustajaksi.

Katselin myös Alppeja lentokoneen ikkunasta.

Ensimmäisenä yönä väliaikaiskodissa nukuin tosi hyvin: melkein 6 tuntia putkeen ja sen lisäksi vielä lyhyempiä pätkiä. Ensimmäisenä päivänä en sitten olisikaan millään malttanut nukkua ja äitin yrittäessä vaunuilla kanssani huusin vain. Nukuin sitten äitin kanssa yhdessä, niin että tissi oli suussa.

Tässä kuva parvekkeelta otettuna. Rantaan matkaa n. 300m

Tämä on se reissu, jolla en suostunut nukkumaan. Myöhemmillä reissuilla olen kyllä nukkunutkin.

Aurinkolasit eivät ole oikein suosiossani, mutta pikkuhiljaa niihinkin totun.
Viihdyn myös vaunuissa ihan kivasti, vaikka en edes nukkuisi.

Täällä kasvaa mandariinipuita!

TSI leikkikaari. Oma kun ei mahtunut matkalaukkuun mukaan.

Tänään aamulla melkein käännyin jo vatsalleni. Yritin yli 6 minuuttia, mutta sitten meni hermot ja äiti vähän tuuppasi pyllystä. Meinaan kyllä vielä täällä Espanjassa sen tehdä!

3 kuukautta

Tänään on minun 3-kuukautispäiväni.  Sen kunniaksi sain torstaina neuvolassa 3 rokotetta. Molempiin reisiin yksi ja vielä suunkautta yksi. Olin reipas, vaikka itku pääsikin jo siinä vaiheessa kun äiti otti minusta tiukasti kiinni. Isi sanoi, että se oli tähän astisen elämäni kauhein kokemus. Taisi käydä enemmän isin sydämeen kun mun reisiin ne rokotteet. ;)

Pituus: 59cm
Paino: 5685g
Päänympärys:40,3cm

Mummi ja vaari kävi ulkoiluttamassa mua.

Haluan istua pystyssä. En tykkää ollenkaan olla vauva-asennossa.

Käytiin äitin kanssa neljän kerran äiti-lapsi jumpassa. En kyllä oikein tykännyt,
kun äiti jumppasi ja jätti mut yksin jumppamatolle. Äiti otti mut sit osaan liikkeistä mukaan.

Minäkin haluaisin katsoa samaa ohjelmaa ku äiti.

Löysin käteni. Sitä on kiva imeskellä.

Me lähdetään pian aurinkoon. Soviteltiin aurinkolaseja.

Suihkun jälkeen on hyvä nauraa isin tekemälle kampaukselle. (Vai äidin ilmeelle?)

Äiti sanoi, että olen söpö. Isin mielestä musta voisi tehdä meemin,

Äiti osti mulle oman tuolin. En kyllä tykkää vielä kovin pitkään istua tässä.

Minä vs. maailma. Isin mielestä tästä tulee mun punkyhtyeen levynkansi.

Osaan jo hienosti tarttua leluihin ja heilutella niitä.

Minä siis kolmen kuukauden iässä osaan:
- tarttua leluihin, kun joku sen ojentaa
- hymyillä ja josksu myös nauraa ääneen
- kannatella päätä vatsallani ollessa
- jutella sekä yksin että leluille ja ihmisille
- vaatia huomiota
- näyttää keskisormea ;)

Minä kasvan!

Eilen kävin äidin kanssa neuvolassa. Tapasimme hoitajan, joka otti mitat ja lääkärin, joka tutki minua muuten. Olimme hyvissä ajoin neuvolalla odottelemassa vuoroamme. Istuin nätisti äitin sylissä ja jokeltelin edessäni olevalle ovelle, jossa oli puheterapeutin kuva. Päätinpä siinä myös vääntää kakat housuun (tai siis vaippaan, mutta läpihän se sieltä tuli ja body sotkeutui). Me ei kuitenkaan päästy ajallaan terkkarille, kun edelliset olivat kuulemma myöhässä. Kun sitten lopulta päästiin terkkarin luo, äiti kauhealla kiireellä pesi peppuni ja minut punnittiin ja mitattiin sekä pituus että päänympärys. Tässä tämänhetkiset mittani (suluissa syntymämitat):

Paino: 5100g (3560g)
Pituus: 58cm (51cm)
Päänympärys 39,2cm (34,5cm)

Ehdittiin sitten vielä ajallaan lääkärille (joka kyllä oli vähän myöhässä). Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen, katsoi silmäni, kokeili lonkat ja tarkasteli kuinka kannattelen päätäni. Kaikki oli hyvin, mutta minua jännitti ja itkin lohduttomasti melkein koko tutkimusen ajan. Välillä kyllä äiti otti syliin, mutta aina kun tutkimista jatkettiin, aloin itkemään.

Minkälainen minä sitten olen 10 viikon ikäisenä?

Kun olen nukkunut pitkät päiväunet tai hyvät yöunet ja saanut vatsani täyteen maitoa jaksan seurustella jo pitkiäkin aikoja. Erityisen kivaa on, jos äiti tai isi matkii ääniäni. Olen jopa pari kertaa osannut lyhyesti nauraa ääneen, mutta se on vielä vaikeaa. Pirteänä ja kylläisenä jaksan myös leikkiä lelujen kanssa leikkimatolla ja jutella niille. Vatsallani jaksan olla hetken aikaa, mutta silloin kun niin päin olen, kannattelen päätäni jo tosi korkealla. Leluista en vielä osaa ottaa kiinni, paitsi vahingossa olen muutamasti tarttunut lelukaaren apinan häntään.

Väsyneenä haluan olla muiden seurassa. Ja mielellään seisten! Tai edes istuen. Mutta ei vauva-asennossa. Jos äiti tai isi on liian pitkään samassa paikassa komennan heidät liikkeelle. Korotan vähän ääntäni ja jo äiti ja isi pinkaisee liikkeelle. Helppoa! Tykkään myös katsella aidalla olevia valoja ja isin lautapelikokoelmaa. Siellä on kauheasti kivoja värejä.

Olen jo hieman löytänyt päivärytmiä. Aamulla heräillään ja noustaan yhdeksään mennessä ja hetken leikitään ja jutellaan sekä tehdään aamutoimet. Noin puoli 11 alkaa minua väsyttämään ja äiti antaa maitoa, jolloin yleensä nukahdan rinnalle. Äiti pukee minut ja siirtää vaunuihin ulos nukkumaan. Joskus riittää se, että minut lasketaan vaunuihin ja olen taas unessa, mutta välillä vaunuja täytyy heilutella muutama minuutti. Nukun noin 3 tuntia ja sitten saan taas maitoa. Kahden ja kolmen välillä olen yleensä pirteimmilläni, koska olen nukkunut hyvät unet. Silloin leikin leikkimatolla tai äitin kanssa. Iltaa kohden alan taas väsymään, mutta en yleensä nuku kuin pieniä torkkuja, joskus jopa tunnin verran, jos äiti tai isi laittaa minut ulos nukkumaan. Nyt viime päivinä olen muutaman kerran nukkunut noin 30 minuuttia sängyssäni päiväunia, mutta muutoin torkut ovat yleensä tissin vieressä ja herään jos minut siitä siirretään pois. Äidin lämmössä ja sydämensykkeessä on niin hyvä nukkua. Ja maitoa saa helposti kesken unienkin lisää. Iltatoimet tehdään 20-21 välillä ja niihin kuuluu vaipanvaihdon lisäksi hieronta ja yöpuvun pukeminen. Äiti on hieronut minua aivan ensiviikoista asti ja nyt osaan jo odottaa hierontaa ja nautin siitä. Iltatoimien jälkeen saan taas maitoa ja nukahdan yöunille 22-00 välillä. Yleensä. Yöllä heräilen vaihtelevasti 3-4 kertaa ja osan kerroista äiti on saanut minut uudestaan nukahtamaan vain selästäni hytkyttämällä (silloin, jos syönnistä on vasta vähän aikaa). Yöt nukun nykyään vatsaltani, koska äiti totesi minun nukkuvan niin paremmin. Uuden vuoden tienoilla (varmaankin flunssasta ja rota-rokotteesta johtuen) nukuin huonosti ja heräilin monta kertaa yössä. Pahimmillaan jopa 15 minuutin päästä nukahtamisesta. Noin viikon huonosti nukuttujen öiden jälkeen äiti jostain syystä keksi laittaa minut vatsalleen sänkyyni nukkumaan ja nukuin huomattavasti paremmin niin. Myöhemminkin (vaikka flunssa ja rotan oireet on jo ohi), kun äiti on välillä kokellut laittaa minut selälleen nukkumaan, nukun vain lyhyitä pätkiä. Nukun siis yöni omassa sängyssä, koska äiti ja isi ei osaa nukkua, jos olen heidän huoneessaan tai välissään. Aamulla kuitenkin äiti usein hakee 6-7 aikaan, kun herään minut syömään omaan sänkyynsä ja sitten torkutaan tunti-pari yhdessä. Päivärytmini on siis keskimäärin tällainen. Joskus herätään useammin, joskus harvemmin. Joskus nukun pitkät päiväunet päivällä ja lyhyitä pitkin iltaa, mutta toisinaan myös toisinpäin. Riippuu paljolti mm. siitä onko meillä muuta ohjelmaa.

Tässä nukun äitin ja isin sängyssä eilen ennen neuvolaan lähtöä.
Äiti joutui minut herättämään, kun neuvolassa täytyi olla jo klo 9.

P.s. Olisi kiva tietää, ketkä kaikki tätä lukee, niin jos haluat niin jätä puumerkkisi kommentteihin :) 

Uusi vuosi

Ensimmäinen vuodenvaihteeni meni flunssaisena ja rota-rokotteen jälkimainingeissa. Rokotteen sain juuri ennen uutta vuotta ja flunssakin iski samaan aikaan päälle. En siis osaa sanoa, mikä johtui flunssasta ja mikä rokotteesta, mutta noin viikon verran nukuin huonosti ja olin kovin itkuinen. Äiti hommasi nenäfriidan, jolla nenääni niistettiin ja sinne laitettiin suolaliuostippoja. Ne onneksi vähän helpottivat oloani.

Päänkannatteluharjoituksia

Uutena vuotena kaverin (ja isin) kanssa

On aikoja, jolloin haluaisin vain seistä. Istuen, saati sitten maaten ei ole kivaa!

Leikkimatolla tykkään leikkiä leluilla, jos olen syönyt ja nukkunut hyvin. Muuten vain syli kelpaa.

Välillä harjoitellaan pullosta (äidin pumppaaman maidon) juomista,
jotta tissin ei tarvitse olla koko ajan läsnä. (Isikin oli flunssassa)

Tammikuun alussa oli pari päivää yli 20 asteen pakkaset. Silloin tuijotelin tulta ja lämmittelin takan edessä, kun sisälämpötila laski 16,5 asteeseen. Onneksi olin saanut lahjaksi villabodyn ja ruskovillan villapaidan ja -housut! Kiitos niistä!

En vielä osaa tarttua leluihin, mutta jos joku lelun laittaa käteeni, saattaa se hetken pysyä otteessani.

Yhtenä aamuna äitin polvilla.

Huomenna taas on neuvola ja lääkärin tarkastus. Yritän kirjoitella siitä sitten lähipäivinä. :)