Uusia juttuja

Täällä Espanjassa ollaan oltu nyt noin puolitoista viikkoa. Viimeksi kerroin, että olin melkein kääntynyt ympäri ja uhkasin, että täällä sen vielä opin. Ja niin opinkin. 3 kk ja 9 päivää oli mulla ikää, kun ekan kerran ilman apua pääsin selältä vatsalleni ja sen jälkeen olen kääntynyt jo monen monta kertaa uudelleen. Jos joku laskee minut selälleen eikä yläpuolellani ole leluja roikkumassa käännyn vatsalleni. Ensimäisten kertojen jälkeen tuli hyvin pian itku, kun en päässytkään siitä enää muualle ja käsikin jäi ikävästi alle, mutta nyt yritän päästä jo eteenpäinkin. Pylly nousee ja jalat tekee työtä. Harmi vaan, että pää ottaa lattiasta vastaan. ;(

Käytiin ravintolassa. Mä luin menua.

Äiti puki mulle lahjaksi saadut mekon ja kengät.

Nukahdin tissille. Äiti pakeni alta. Vain paita jäi äidistä jälkeen.
Päiväunet on täällä olleet kyllä vähän kadoksissa ja olen nukkunut vain noin puolen tunnin pätkiä. Tänään kuitenkin nukuin parvekkeella puolitoista tuntia. Sisällä on ollut liian hiljaista nukkua.

Yökkarissä on kivoja kuvia. Tässä asennossa katselen ja tunnustelen jalkojani,
mutta selälläni ollessa en vielä varpaitani ole löytänyt.

Aurinkolasien kanssa alan olemaan jo sujut. Pienempi paha ne kuin kirkas aurinko.

Tänään käytiin äitin kanssa kävelyllä. Maisemia on kiva katsella ja reppua nuoleskella. Mutta meri on ihan tylsä. Eihän siinä oo mitään katseltavaa. Tai jos aurinko paistaa silmiin. Jostain syystä käännän muuten pääni lähes aina oikelle ollessani kantorepussa.

Here we are!

Täällä me nyt ollaan. Torreviejassa. Kelit on olleet tuulisia ja päivälämpötilat 15-20 välillä. Auringossa on lämmintä, varjossa ja tuulessa viileää.

Lentokentällä pohdin syntyjä syviä ja söin sormia.

Lento kesti reilut 4 tuntia. Nukuin matkalla parit noin puolen tunnin unet, mutta muun ajan hurmasin vessaan menijöitä (meidän paikat oli takarivissä, juuri ennen vessoja). Isä kehui minua reippaaksi matkustajaksi.

Katselin myös Alppeja lentokoneen ikkunasta.

Ensimmäisenä yönä väliaikaiskodissa nukuin tosi hyvin: melkein 6 tuntia putkeen ja sen lisäksi vielä lyhyempiä pätkiä. Ensimmäisenä päivänä en sitten olisikaan millään malttanut nukkua ja äitin yrittäessä vaunuilla kanssani huusin vain. Nukuin sitten äitin kanssa yhdessä, niin että tissi oli suussa.

Tässä kuva parvekkeelta otettuna. Rantaan matkaa n. 300m

Tämä on se reissu, jolla en suostunut nukkumaan. Myöhemmillä reissuilla olen kyllä nukkunutkin.

Aurinkolasit eivät ole oikein suosiossani, mutta pikkuhiljaa niihinkin totun.
Viihdyn myös vaunuissa ihan kivasti, vaikka en edes nukkuisi.

Täällä kasvaa mandariinipuita!

TSI leikkikaari. Oma kun ei mahtunut matkalaukkuun mukaan.

Tänään aamulla melkein käännyin jo vatsalleni. Yritin yli 6 minuuttia, mutta sitten meni hermot ja äiti vähän tuuppasi pyllystä. Meinaan kyllä vielä täällä Espanjassa sen tehdä!

3 kuukautta

Tänään on minun 3-kuukautispäiväni.  Sen kunniaksi sain torstaina neuvolassa 3 rokotetta. Molempiin reisiin yksi ja vielä suunkautta yksi. Olin reipas, vaikka itku pääsikin jo siinä vaiheessa kun äiti otti minusta tiukasti kiinni. Isi sanoi, että se oli tähän astisen elämäni kauhein kokemus. Taisi käydä enemmän isin sydämeen kun mun reisiin ne rokotteet. ;)

Pituus: 59cm
Paino: 5685g
Päänympärys:40,3cm

Mummi ja vaari kävi ulkoiluttamassa mua.

Haluan istua pystyssä. En tykkää ollenkaan olla vauva-asennossa.

Käytiin äitin kanssa neljän kerran äiti-lapsi jumpassa. En kyllä oikein tykännyt,
kun äiti jumppasi ja jätti mut yksin jumppamatolle. Äiti otti mut sit osaan liikkeistä mukaan.

Minäkin haluaisin katsoa samaa ohjelmaa ku äiti.

Löysin käteni. Sitä on kiva imeskellä.

Me lähdetään pian aurinkoon. Soviteltiin aurinkolaseja.

Suihkun jälkeen on hyvä nauraa isin tekemälle kampaukselle. (Vai äidin ilmeelle?)

Äiti sanoi, että olen söpö. Isin mielestä musta voisi tehdä meemin,

Äiti osti mulle oman tuolin. En kyllä tykkää vielä kovin pitkään istua tässä.

Minä vs. maailma. Isin mielestä tästä tulee mun punkyhtyeen levynkansi.

Osaan jo hienosti tarttua leluihin ja heilutella niitä.

Minä siis kolmen kuukauden iässä osaan:
- tarttua leluihin, kun joku sen ojentaa
- hymyillä ja josksu myös nauraa ääneen
- kannatella päätä vatsallani ollessa
- jutella sekä yksin että leluille ja ihmisille
- vaatia huomiota
- näyttää keskisormea ;)

Minä kasvan!

Eilen kävin äidin kanssa neuvolassa. Tapasimme hoitajan, joka otti mitat ja lääkärin, joka tutki minua muuten. Olimme hyvissä ajoin neuvolalla odottelemassa vuoroamme. Istuin nätisti äitin sylissä ja jokeltelin edessäni olevalle ovelle, jossa oli puheterapeutin kuva. Päätinpä siinä myös vääntää kakat housuun (tai siis vaippaan, mutta läpihän se sieltä tuli ja body sotkeutui). Me ei kuitenkaan päästy ajallaan terkkarille, kun edelliset olivat kuulemma myöhässä. Kun sitten lopulta päästiin terkkarin luo, äiti kauhealla kiireellä pesi peppuni ja minut punnittiin ja mitattiin sekä pituus että päänympärys. Tässä tämänhetkiset mittani (suluissa syntymämitat):

Paino: 5100g (3560g)
Pituus: 58cm (51cm)
Päänympärys 39,2cm (34,5cm)

Ehdittiin sitten vielä ajallaan lääkärille (joka kyllä oli vähän myöhässä). Lääkäri kuunteli keuhkot ja sydämen, katsoi silmäni, kokeili lonkat ja tarkasteli kuinka kannattelen päätäni. Kaikki oli hyvin, mutta minua jännitti ja itkin lohduttomasti melkein koko tutkimusen ajan. Välillä kyllä äiti otti syliin, mutta aina kun tutkimista jatkettiin, aloin itkemään.

Minkälainen minä sitten olen 10 viikon ikäisenä?

Kun olen nukkunut pitkät päiväunet tai hyvät yöunet ja saanut vatsani täyteen maitoa jaksan seurustella jo pitkiäkin aikoja. Erityisen kivaa on, jos äiti tai isi matkii ääniäni. Olen jopa pari kertaa osannut lyhyesti nauraa ääneen, mutta se on vielä vaikeaa. Pirteänä ja kylläisenä jaksan myös leikkiä lelujen kanssa leikkimatolla ja jutella niille. Vatsallani jaksan olla hetken aikaa, mutta silloin kun niin päin olen, kannattelen päätäni jo tosi korkealla. Leluista en vielä osaa ottaa kiinni, paitsi vahingossa olen muutamasti tarttunut lelukaaren apinan häntään.

Väsyneenä haluan olla muiden seurassa. Ja mielellään seisten! Tai edes istuen. Mutta ei vauva-asennossa. Jos äiti tai isi on liian pitkään samassa paikassa komennan heidät liikkeelle. Korotan vähän ääntäni ja jo äiti ja isi pinkaisee liikkeelle. Helppoa! Tykkään myös katsella aidalla olevia valoja ja isin lautapelikokoelmaa. Siellä on kauheasti kivoja värejä.

Olen jo hieman löytänyt päivärytmiä. Aamulla heräillään ja noustaan yhdeksään mennessä ja hetken leikitään ja jutellaan sekä tehdään aamutoimet. Noin puoli 11 alkaa minua väsyttämään ja äiti antaa maitoa, jolloin yleensä nukahdan rinnalle. Äiti pukee minut ja siirtää vaunuihin ulos nukkumaan. Joskus riittää se, että minut lasketaan vaunuihin ja olen taas unessa, mutta välillä vaunuja täytyy heilutella muutama minuutti. Nukun noin 3 tuntia ja sitten saan taas maitoa. Kahden ja kolmen välillä olen yleensä pirteimmilläni, koska olen nukkunut hyvät unet. Silloin leikin leikkimatolla tai äitin kanssa. Iltaa kohden alan taas väsymään, mutta en yleensä nuku kuin pieniä torkkuja, joskus jopa tunnin verran, jos äiti tai isi laittaa minut ulos nukkumaan. Nyt viime päivinä olen muutaman kerran nukkunut noin 30 minuuttia sängyssäni päiväunia, mutta muutoin torkut ovat yleensä tissin vieressä ja herään jos minut siitä siirretään pois. Äidin lämmössä ja sydämensykkeessä on niin hyvä nukkua. Ja maitoa saa helposti kesken unienkin lisää. Iltatoimet tehdään 20-21 välillä ja niihin kuuluu vaipanvaihdon lisäksi hieronta ja yöpuvun pukeminen. Äiti on hieronut minua aivan ensiviikoista asti ja nyt osaan jo odottaa hierontaa ja nautin siitä. Iltatoimien jälkeen saan taas maitoa ja nukahdan yöunille 22-00 välillä. Yleensä. Yöllä heräilen vaihtelevasti 3-4 kertaa ja osan kerroista äiti on saanut minut uudestaan nukahtamaan vain selästäni hytkyttämällä (silloin, jos syönnistä on vasta vähän aikaa). Yöt nukun nykyään vatsaltani, koska äiti totesi minun nukkuvan niin paremmin. Uuden vuoden tienoilla (varmaankin flunssasta ja rota-rokotteesta johtuen) nukuin huonosti ja heräilin monta kertaa yössä. Pahimmillaan jopa 15 minuutin päästä nukahtamisesta. Noin viikon huonosti nukuttujen öiden jälkeen äiti jostain syystä keksi laittaa minut vatsalleen sänkyyni nukkumaan ja nukuin huomattavasti paremmin niin. Myöhemminkin (vaikka flunssa ja rotan oireet on jo ohi), kun äiti on välillä kokellut laittaa minut selälleen nukkumaan, nukun vain lyhyitä pätkiä. Nukun siis yöni omassa sängyssä, koska äiti ja isi ei osaa nukkua, jos olen heidän huoneessaan tai välissään. Aamulla kuitenkin äiti usein hakee 6-7 aikaan, kun herään minut syömään omaan sänkyynsä ja sitten torkutaan tunti-pari yhdessä. Päivärytmini on siis keskimäärin tällainen. Joskus herätään useammin, joskus harvemmin. Joskus nukun pitkät päiväunet päivällä ja lyhyitä pitkin iltaa, mutta toisinaan myös toisinpäin. Riippuu paljolti mm. siitä onko meillä muuta ohjelmaa.

Tässä nukun äitin ja isin sängyssä eilen ennen neuvolaan lähtöä.
Äiti joutui minut herättämään, kun neuvolassa täytyi olla jo klo 9.

P.s. Olisi kiva tietää, ketkä kaikki tätä lukee, niin jos haluat niin jätä puumerkkisi kommentteihin :) 

Uusi vuosi

Ensimmäinen vuodenvaihteeni meni flunssaisena ja rota-rokotteen jälkimainingeissa. Rokotteen sain juuri ennen uutta vuotta ja flunssakin iski samaan aikaan päälle. En siis osaa sanoa, mikä johtui flunssasta ja mikä rokotteesta, mutta noin viikon verran nukuin huonosti ja olin kovin itkuinen. Äiti hommasi nenäfriidan, jolla nenääni niistettiin ja sinne laitettiin suolaliuostippoja. Ne onneksi vähän helpottivat oloani.

Päänkannatteluharjoituksia

Uutena vuotena kaverin (ja isin) kanssa

On aikoja, jolloin haluaisin vain seistä. Istuen, saati sitten maaten ei ole kivaa!

Leikkimatolla tykkään leikkiä leluilla, jos olen syönyt ja nukkunut hyvin. Muuten vain syli kelpaa.

Välillä harjoitellaan pullosta (äidin pumppaaman maidon) juomista,
jotta tissin ei tarvitse olla koko ajan läsnä. (Isikin oli flunssassa)

Tammikuun alussa oli pari päivää yli 20 asteen pakkaset. Silloin tuijotelin tulta ja lämmittelin takan edessä, kun sisälämpötila laski 16,5 asteeseen. Onneksi olin saanut lahjaksi villabodyn ja ruskovillan villapaidan ja -housut! Kiitos niistä!

En vielä osaa tarttua leluihin, mutta jos joku lelun laittaa käteeni, saattaa se hetken pysyä otteessani.

Yhtenä aamuna äitin polvilla.

Huomenna taas on neuvola ja lääkärin tarkastus. Yritän kirjoitella siitä sitten lähipäivinä. :)

Ensimmäinen jouluni

Joulukuu on pian ohi. Tässä kuussa olenkin taas kokenut paljon uusia asioita. Huomenna on neuvola niin sitten selviää kuinka paljon olen saanut lisää painoa ja pituutta, mutta kyllä ensimäiset vaatteet alkavat jäämään jo pieniksi.

Ensin kuvia alkukuusta:

Välillä syödessäni pidän äitistä kovasti kiinni, ettei se karkaa kesken ruokailun.

Äiti ja iskä tykkää näistä yllätyksistä. 

Ja koska äiti saa ruokaa, minäkin haluan. Olinhan ollut kuitenkin nätisti matkan kotoa passikuvaan ja
Tuomaan markkinoille niin johan sitä nälkä on kun pysähdytään.

Tykkään katsella keltaista hymynaamaa niin paljon, että äiti pyysi neuvolasta toisen. Taitaa äiti välillä haluta syödä rauhassa sillä aikaa kun mä katselen ja juttelen naamalle.

Kerran äiti on lähtenyt ulkoilemaan kanssani kantoliinan kanssa.
Äiti otti isin takin, jotta pysyttiin lämpimänä.

Olen myös alkanut harjoittelemaan lautapelien pelaamista yhdessä äitin ja isin kanssa.

Lahjaksi saamani helistin on mielenkiintonen.

Joulukuussa kävi paljon vieraita katsomassa minua, koska äiti ja isi olivat kutsuneet kavereita ja sukulaisia kuulemaan nimeni. Ohjelmaa ei ollut, mutta tarjolla oli suolaista ja makeaa syötävää. Jostain syystä tuosta päivästä ei ole yhtään julkaisukelpoista kuvaa. :( Taisi äitillä ja isillä olla muuta ajateltavaa kuin kuvaaminen (ja päälläni oli body, jossa näkyy liikaa tietoja minusta (nimi ja syntymätiedot), niin äiti ei halua niitä täällä näyttää).

Joulun viettoon lähdimme jo keskiviikkona 21.12. Kouvolaan mummin ja vaarin luokse. Siellä olimmekin melkein viikon. Tulimme tiistaina kotiin toisen mummin kyydillä.

Tässä me serkukset teemme tuttavuutta. Ikäeroa 3 kuukautta.

Pakollinen joulukuva, ei kiinnostaisi.

Sain muutamia lahjoja. Avaaminen kiinnosti näin paljon. Sisällöstä kiinnostun vasta muutaman kuukauden päästä. Sain lahjaksi kirjan, junaradan ja talvikengät.

Tässä toinen serkkuni (1 v 8 kk) halusi pitää minua sylissään.

Joulu meni oikein mukavasti kun sain olla paljon vaarin, mummin ja isotädin sylissä. Pääsinpä myös ensimmäistä kertaa (joulu)saunaan ja viihdyin siellä oikein hyvin.

Olen jo kuukauden ikäinen!

Huh, kun aika menee vauhdilla! Olen jo kuukauden ikäinen ja nähnyt ja kokenut vaikka mitä! Vieläköhän edes muistan mitä kaikkea on kuukaudessa tapahtunut?

Ja koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

Siunasin ruoan jo vuorokauden ikäisenä.
Ja se kannatti: Maito on niin hyvää ja ravitsevaa,
että saavutin syntymäpainoni jo 6 vuorokauden iässä ja kuukauden iässä painan jo yli 4 kg!

Tässä ollaan lähdössä sairaalasta kotiinpäin! Ja ikää minulla on muutama tunti vajaa 2 vuorokautta.

Mummi ja muut sukulaiset vertailivat kuvaani äitini kuvaan about samanikäisenä.
Kyllä meissä taitaa samaa näköä olla?! Tai ainakin molemmilla oli hiukset syntyessään.

Ja kotona nukun yöni korissa, jossa myös äitini on vauvana nukkunut.
Tykkään nukkua ja öisin syönkin useimmiten vain pariin kertaan.
Ja olen nukkunut parina yönä jopa 6 tuntia putkeen! Äiti kiittää. :)

Viihdyn vaunuissa tosi hyvin.
Joskus vähän kiukuttaa, kun äiti tai isi pukee minut ja laittaa vaunukoppaan,
mutta kun joku liikuttaa vaunuja tykkään katsella vaunulelua tai sitten nukun.

Isi keksi, että olen tyytyväisempi ja viihdyn vähän pidempään itsekseni,
jos päälläni on tarpeeksi painoa ja lämpöä. Siksipä isi aina välillä kasaa tyynyjä ja peittoja päälleni.

Ensimmäisen Kouvolan reissun tein jo viikon iässsä. Mummi haki meidät autolla. Autossakin viihdyn hyvin ja koko matka mentiin pysähtymättä. Minä nukuin. Toisen kerran kävin äitin kanssa junalla kouvolassa kolmen viikon ikäisenä. Junassakin oli kivaa ja vaikken yleensä tuttia huolikaan, niin junassa sen kuitenkin suostuin ottamaan.

Äiti ja isi ilmoitti minut tutkimukseen, jossa tutkitaan vauvojen kielellistä oppimista. Kävin siis  reilun viikon ikäisenä antamassa aivosähkökäyrän tutkijalle. Minulle soitettiin samalla erilaisia äänteitä. Olin tutkijan mukaan kiltisti ja sainkin ensimmäisen palkkani: kuvakirjan!

Leikkimatolla viihdyn pieniä hetkiä itsekseni. Tykkään kuitenkin mieluummin olla seurassa kuin yksin. Mutta kaikista paras juttu on  keltainen hymynaama, jonka äiti teippasi vaipanvaihtoalustan yläpuolelle kaapin pohjaan. Olen vastikää keksinyt, että sille voi naurekella ja jutella.

Osaan myös poseerata

Ja tykkään myös mekoista.

Äitin mielestä kannattelen päätäni jo tosi hyvin. En kyllä vielä tykkää olla pitkään vatsallani.

Isin lähellä kantoliinassa on hyvä nukkua. Isi hoitaa muutenkin minua hyvin.

Elämä on siis mukavaa ja äitini sanoo minun olevan perustyytyväinen vauva. Itken vain kun on nälkä tai masu kipeä ja joskus jos äiti ja isi ei anna tarpeeksi huomiota minulle. Olen myös keksinyt, että äitin ja isin kanssa voi seurustella ja ainakin hymyillä heidän typerille jutuilleen. :D